Istun laivassa
Peräravintola on tyhjä
Vallitseva tilanne on pelotellut ihmiset
Sopii minulle
Istun ja vanhanliiton tanssimusa soi taustalla
Huh huh
aika pysähtyy
Tämän hetken näin ja tunsin
jo ennakkoon
tantra workshopissa
—
Katson perävaloa ja itken
Ei mulla ole mitään hajua
Minne tämä laiva vie
Elämä
Eteenpäin ei näe
Sivuille voi ehkä
vähän vilkuilla
Että huomaa liikkuvansa
Mutta ainoa suunta minne näkee
On se että mistä on tullut
Muuta ei ole
On vain
päästettävä irti
Ja luottaa
Että laiva vie sinne minne pitääkin
—
Yhteen viikonloppuun mahtuu
Melkein koko elämä
Sain tuntea olevani
Osa suurta perhettä
Yhteisöllisyyttä
Yhteyttä
Lukemattomia kauniita sieluja
Huh huh
Ystäviä
Niin vanhoja kuin uusia
—
Sain kokea menneiden aikojen
Kaikuja tästä samasta
Intiaanien ja heimojen taikaa
Ja tanssia noiden samojen tähtien alla
Joiden alla ollaan tanssittu jo kauan
Sain kokea energioiden ääripäitä
Ja kaikkea elämän kirjossa
Ilosta pettymykseen
Surusta puhtaan valkoiseen rakkauteen
—
Ihan sairaan kiitollinen olo
En osaa sitä sanoa mutta yritän silti jakaa monista hetkistä yhden:
—
Kun on täysin auki
unohtaen kaikki menneet tarinat
Ja hengittää
Niin että energia vaan pyörii
Ja se mikä sydämestä sisään tulee
Ja osuu selkää
Ja täyttää kaiken
Ja tuntuu että sen voimasta
lentää taaksepäin
Sitten laitat sen rakkauden eteenpäin
Peilille joka on kuin sielun puolikas
Ja saat pian sen taas takaisin
moninkertaisesti
Olette yhtä kun kehot ovat kadonneet
Hengitys on sama
Kaikki energiat liikkuu vapaasti
Samaan aikaan
kun tunne on
Euforinen ja sitä kuvailemaan ei yllä sanat
Niin silloin purskahdat
itkemään hytkyitkua
Oot paratiisissa
Ja samaan aikaan tunnet oman elämäsi kautta
ikäänkuin koko ihmiskunnan matkan
jonka sen on tarvinut kulkea
pystyäkseen kokemaan tämä hetki sellaisenaan kuin se vain on
Rationaalinen mieli ei voi koskaan
Koskaan ymmärtää
Miksi kaiken piti mennä näin?
Mietit..
…Ensin kävelet läpi kaikkien kukkaislaaksojen ja kaikki paratiisin kasvit täydessä loistoissaan
Ja yhtäkkiä kaikki vaan häviää
Pelko tulee ja kaiken pois vie mennessään…
Ei ymmärrä
Ei mitään järkeä
Samaan aikaan kun tunnet että voisit
Jäädä tähän nyt ikuisesti
Tunnet että ei ole mitään
mihin voi jäädä
On vain päästettävä irti kaikesta
Ihan kaikesta vanhasta
Ja sitten se paradoksi alkaa naurattaan
Ei tässä ole mitään järkeä
Itkunaurua
sen kaiken päälle
Huh huh
Sain kokea tän!
Ja tunsin sen!
Tämä oli kauneinta
Ehdottomasti
Koko kesänä
—
Mä en enää tiedä mitään
Oon saanut kokea jotakin
Joka ei ole tästä maasta
—
Nyt istun ja katson tuota vettä
Johon laiva piirtää reitin
Rakastan jokaista mutkaa
Tyyntä ja aurinkoista aavaa
Leppoista aallokkoa ja
Lohdutonta myrskyä
Tämä vene on tullut läpi monesta
Vitun monesta myrksystä
Niin monta kertaa menny ihan paskaksi
Kaikki se mennyt rikki
Minkä on pitänytkin mennä rikki
—
Ja Tämä ei todellakaan ole mikään luksusjahti omilla turvajärjestelmillänsä
Tämä on silti maailman paras
Just riittävän kokoinen että
Voin kokea siinä turvan itselleni
Ja elämä työntää tätä
täydellisesti eteenpäin
(Helvetinmoista kyytiä)
—
Luotan
ettei mun tartte tietää
Tunnen vain että olen
Keskellä
Ja se riittää
Antaudun sille
—
Suljen silmät
En jaksa tuijottaa menneeseen
Itken vain
Ja se on kristallin kirkasta
—
Tunnen olevani isossa prosessissa
Ja tunnen että en palaa
Enää samana
Tältä matkalta
—
Rakastan tätä elämää
Joka virtaa lävitseni alati muuttuvana
Tää on niin kaunista❤️
—
Halusin jakaa tämän sinulle
Koska olet mulle tärkeä
Ja en ehkä osaa sitä aina näyttää Mutta rakastan sinua silti❤️❤️❤️