Mistä sinä olet kiitollinen? Huomaatko elämän pienet ihmeet? Pysähdytkö päivittäin kertaamaan päivän tapahtumat, joista voit olla kiitollinen? Kiitollisuus on ihmisen perustunne ja suuri voimavara. Se auttaa meitä kokemaan rakkautta, iloa, ihmetystä ja mielenrauhaa joka hetki. Se on myös oiva tapa kohottaa energioita. Kiitollisuus kumpuaa kyvystä arvostaa ja olla tietoinen ympäristöstä, ympäröivistä ihmisistä ja olosuhteista. Oikeastaan kaikesta.
Päiväkirjastani poimin muutamia kokemuksia kiitollisuudesta – olen tuntenut keväällä kiitollisuutta metsäkävelystä, hiihtolenkistä, avannossa pulahtamisesta, auringosta, pitkistä yöunista, ystävistä, puhdistavasta itkusta metsässä, hengittämisestä, viisaasta omasta kehosta, tähtitaivaasta, lumisista puista, voimakkaista tunnekokemuksista ja omasta sängystä.
Kiitollisuus tukee sitä, ettemme pidä hyviä asioita elämässä itsestään selvyyksinä. Se suuntaa huomion nykyhetkeen. Kun pysähdyn havainnoimaan omaa mieltä ja ympäristöä sekä etsimään asioita, mistä olen kiitollinen elämässäni juuri nyt, en vello menneissä murheissa tai anna fokuksen lipsua vain tulevaan. Voimme milloin tahansa pysähtyä kiitollisuuden äärelle.
Aiheita kiitollisuuteen on meillä kaikilla. Niitä löytyy ihan varmasti, vaikka elämäntilanteemme olisi minkälainen tahansa. Kiitollisuuden aiheiden ei tarvitse olla suuria, erityisiä tai ihmeellisiä. Hyvää tapahtuu koko ajan ympärillämme, mutta usein emme huomaa sitä. Kiitollisuus on ennen muuta kykyä huomata ja arvostaa arjen pieniä asioita. Niiden huomaaminen vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta ja läsnäoloa tässä hetkessä. Pysähtymällä. Ettemme pidä asioita itsestään selvyyksinä. Tarkkaavaisuus ja läsnäolo vaativat puolestaan pysähtymistä arjen kiireen keskellä. Mikä on tapani tarkastella elämää? Pidänkö asioita itsestäänselvyyksinä? Arvostanko sitä, mitä minulla on?

Vaikka huomaisimmekin hyvät asiat, ehdimmekö tuntea niitä? Pidän tärkeänä, että nautiskelen hetken sitä, mistä koen kiitollisuutta ja koen sen. Keskityn tunteisiini ja kehon tuntemuksiini. Kun pysähdyn kokemaan, se vaikuttaa hermostooni ja rauhoittaa. Kiitollisuus muokkaa myös aivojamme, kun pysähdymme kiitollisuuden äärelle aina uudelleen ja uudelleen. Tällöin huomaamme niitä myös tulevaisuudessa herkemmin. Positiivisten tunteiden lisääminen elämäämme on tarpeellista, koska aivoissamme on negatiivien vääristymä. Huomaamme negatiiviset asiat herkemmin, lähes automaattisesti ja koemme negatiivisia tunteita helpommin. Siksi on tärkeää omatoimisesti välillä pysähtyä ja etsiä positiivisia asioita elämästämme. Joskus ajatusmaailman kääntäminen positiivisemmaksi voi vaatia hieman työtä, mutta kaikki on varmasti sen arvoista.
Voiko vastoinkäymisistä olla kiitollinen?
Kiitollisuus ja kyky nähdä mahdollisuuksia vaikeissakin paikoissa tukevat selviytymistä mahdottomiltakin tuntuvista paikoista ja asioista elämässä. Mahdottomuus kokemuksena on luonut itselleni toivottomuutta, joka syntyy usein siitä, kun toivon oikein kovasti asioiden olevan toisin. Mitä jos pyrkisinkin hyväksymään sen, mitä on juuri nyt?
Kiitos elämä, kun toit eteeni kaiken kivun, tuskan, epäonnistumiset, pettymykset ja vastoinkäymiset. Niiden aikana en pystynyt usein ajattelemaan niin. Koin vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta, kun jouduin kohtamaan monia hankalia tilanteita. Miksi minulle? Miksi? Kuitenkin vaikealla hetkellä jaksamista helpotti muistaminen, että myöhemmin ymmärrän tämänkin kärsimyksen tarpeellisuuden. Kärsimykset opettavat usein enemmän kuin mikään muu. Kun uskallan katsoa niissä hetkissä kohti sitä tarjolla olevaa peiliä, sitä tarinaa, niitä varjoja, jotka vain pitää kohdata. Kun uskallan antautua elämälle ja kääntää kaiken oppaakseni, elämä kyllä antaa kaiken minulle takaisin. Ja kaikki on mahdollista.