”En kuitenkaan onnistu! Tää menee varmasti pieleen! Olen laiska! Minunki pitäis osata ku muut osaa!” Olenko pysähtynyt koskaan miettimään, miten puhun itselleni? Havahdunko kuuntelemaan omia ajatuksiani?
Mitä tarkoittaa sisäinen puhe? Se on puhetta, mitä sanon mielessäni itselleni ja miten puhuttelen hiljaisesti itseäni. Koko ajan. Se on ajatteluani ja asennoitumistani. Se voi liittyä muihin ihmisiin, ympäristöön tai vaikka yhteiskuntaan. Se on käytännössä puheen tapa, jolla suhtaudun omaan itseeni. En usein edes huomaa ja tiedosta omaa sisäistä puhettani, koska sitä ei ole välttämättä helppo tunnistaa. Samalla tiedetään, että huomion kiinnittäminen sisäiseen puheeseen on erityisen tärkeää, koska sillä voin vaikuttaa omiin ajatuksiini, tunteisiini ja toimintaani. Meille kaikille ajatukset ovat tosia, vaikka ne eivät välttämättä pidä täysin paikkaansa.
Kielteistä sisäistä puhetta on erilaista ja siitä voi usein löytää erilaisia ajatusvirheitä. Voin sekoittaa tunteet ja faktat keskenään, jolloin kriitikkona ajattelen olevani tyhmä epäonnistuessa jossain asiassa. Huolestujana helposti katastrofiajattelen ja näen vain pahimman mahdollisen lopputuloksen (”Epäonnistun varmasti kokeessa!”). Täydellisyyden tavoittelijana ajattelen, että vain täydellinen onnistuminen on riittävän hyvää. Mieleni lähtee helposti liioittelemaan (”En KOSKAAN saa tätä tehdyksi”), jolloin annan asioille suuremman merkityksen, kuin niille todellisuudessa kuuluisi. Toisaalta voin ottaa henkilökohtaisesti kohtaamani asiat (”Hän ei moikannut, niin hän ei varmasti tykkää minusta”). Tyypillisimmillään voin nähdä maailman mustien lasien läpi ja alkaa ennakoimaan ikävien asioiden tapahtumista. Samalla vähättelen myönteisten asioiden tapahtumista. Ajatuksemme vaikuttavat myös tunteisiimme – mitä sisäinen ääneni pauhaa minulle? Jos en pysty pysäyttämään negatiivistä kelaa, oloni on todennäköisesti myös huolestuneempi, epämääräisempi sekä stressaantuneempi.
Sisäisen puheen taustalla ovat ydinuskomukseni, joita meillä kaikilla on itsestämme ja muista. Ne ovat usein tiukassa ja joustamattomia. Ydinuskomuksemme ovat yleensä syntyneet elämämme alkutaipaleella ja ovatkin eräänlainen tiedostamaton perusta, jonka pohjalta toimimme. Näitä meidän itsetuntoomme ja minäkuvaan vaikuttavien ydinuskomusten löytäminen ei ole aina helppoa. Siksi on äärimmäisen tärkeää tunnistaa näitä uskomuksia, jotta ne eivät jää liiaksi määrittelemään elämäämme. Kun tunnistaa omaa tapaansa ajatella, siihen voi pyrkiä vaikuttamaan tai ainakin sitä voi alkaa kyseenalaistamaan.
Olemme lapsena ottaneet automaattisesti mallia läheisistä ihmisistä ja tehneet silloin tulkintoja lapsen näkökulmasta. Lapsuus onkin rakentanut vahvat uskomusmallimme ja ne silmälasit, joilla katsomme maailmaa aikuisiällä. Näitä silmälaseja olen joutunut haastamaan ja ravistamaan paljon. Uskomuksia ei välttämättä edes huomaa, jos ei tietoisesti pysähdy tarkastelemaan niitä. Jos emme ole huolellisia, saatamme huomaamattamme toistaa sellaisia ajatuksia ja uskomuksia, jotka eivät tarkemmin pohdittuna olekaan välttämättä totta. Yksi keino löytää uskomuksia on tietoisesti pysähtyä pohtimaan minkälaista tarinaa kerron tänään itsellesi?
Onko puheessani ja ajatuksissani usein sanoja pakko, täytyy, ei koskaan, aina? Onko minulla ylivaativia tai kielteisiä ajatuksia itsestäni? Sanojen takana voi olla rajoittavia ja jarruttavia uskomuksia. Niitä ajattelumalleja, jotka estävät minua elämästä haluamaani tarinaa. Koska sisäisellä puheella ei ole sensuuria, se voi olla myös todella karskia ja julmaa. Monet kohtelevat itseään ikään kuin haluaisivat erota itsestään. Pidämme itsemme moittimista ja vähättelyä normaalina. Mitä jos vähättelemisen, moittimisen ja arvostelun sijaan kannustaisin itseäni? Mitäs jos pyrkisin löytämään positiivisia ja energiaa tuovia ajatuksia? Mikä voisi olla syy herätä aamulla ja toteuttaa oman näköistä päivää? Usein tähän auttaa utelias ja joustava mieli. Meillä kaikilla on varmasti kokemus siitä, miten ystävän, läheisen tai puolison oikeaan aikaan sanotut rohkaisevat sanat ovat kannatelleet ja saaneet olomme kevyemmäksi.
Käyttämäni sanat vaikuttavat siihen, mitä ajattelen itsestäsi, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Onneksi voin aina itse valita sanani. Lyttäys- ja nujerruskielen sijasta voin lohduttaa itseäni puhumalla itselleni kannustavasti. Myönteinen sisäinen puhe tarkoittaa positiivisten asioiden sanomista itselle silloin, kun on huolissaan tai epäilee omia onnistumisen mahdollisuuksia. Miksi arvostelisin itseäni koko ajan, kun en arvostele muitakaan jokaisesta pienestä asiasta? Mokailtuani voin haukkumisen asemasta lohduttaa itseäni. Ihan niin kuin lohduttaisin ystävääni hänen mokailtuaan. Kohtaa itsesi suurella rakkaudella ja myötätunnolla.
Elämässäni kohtaan paljon ihmisiä, jotka tulevat ja menevät, mutta minä olen ainoa, jonka kanssa keskustelen aivan koko elämäni.