Nuo numerot kertovat tulevasta kesästä. Auringosta, lämmöstä, vehreydestä, kukista, lomasta, yhdessäolosta, perheestä, kohtaamisista, ilosta. Ne kertoo myös toukokuusta, luonnon heräämisestä, vihreydestä, keltaisesta ja linnuista.
Kuulen musiikkia. Pianon säveliä, melodiaa, vivahteita, soljuvia sointuja. Tunnen, elän ja jopa hengitän musiikin kautta. Se on vahvasti kehollista. Kuulen musiikkia, improvisointia b-mollissa. B-molli. Tuo tumma, intensiivinen, täyteläinen sävellaji. Jonka taajuudet värähtelee kropassani voimakkaasti, energiat liikahtelee. Miten voimakkaasti musiikki meneekin ytimeen. Eikä sillä ole väliä missä olen. Viimeksi se tapahtui kuntosalilla. Löysin itseni kyynelten ja itkun keskeltä.
Niin, kuntosalilla tein keskittyneesti sarjaa ja kuuntelin musiikkia kuulokkeista. Ei silleen kuuntelemalla kuuntelemista, vaan treeniin keskittymistä. Ja yhtäkkiä, aivan yhtäkkiä kesken treenin, tunnen miten kropassa värähtelee voimakkaasti. Pysähdyn ja tunnustelen. Kuulostelen. Kuuntelen. Värähtely vain jatkuu. Keho värähtelee ja pian vetää lihakset rennoksi. Melkein jopa veltoksi. Mitä tässä tapahtuu?
Lopetin sarjan, istahdin ja löysin itseni kyynelten ja itkun keskeltä. Sieltä kuntosalilta. Huomaan, miten biisin sävellaji, b-molli veti koko kropan läpi. Eikä mitään hajua biisin sanoituksesta, mut se b-molli. Se meni niin ytimeen. Ah musiikki, mitä toit minulle kohdattavaksi. Ja siinä kuntosalilla olo tuntui turvalliselta, koska uskaltauduin ottamaan kyyneleet ja itkut vastaan. En minä halunnut niitä vastustaa. Syvällisesti sait mut kokemaan jotain tärkeää. Kiitos! Siihen pysähtyen ja seuraavan illan kuuntelin biisejä b-mollissa. Ja seuraavan päivänkin.
Jostain syystä juuri se sävellaji pysäytti minut suruun ja kaipaukseen. Suru kertoo rakkaudesta ja välittämisestä. Monesta tärkeästä. Kauneudesta. Se kertoo menetyksestä ja ikävästä. Luopumisesta ja irtipäästämisestä. Se viestii yhteyden syventymisestä itseen ja toisiin, sydämen avautumista. Se on polku itseemme, siihen mitä rakastan, mikä on minulle tärkeää ja mikä on sydämessäni. Surussa ei ole oikotietä, vaan polkuja, joita pitkin on kuljettava tunnustellen. Se ohjaa minua hidastamaan, pysähtymään. Surun kohtaamisesta seuraa vapautumista, helpotusta ja läsnäoloa, kun on saanut huuhdeltua itkulla sielua.
Itken. Keho värisee. Kiitos elämä! Kiitos musiikki – sinä, joka vaikutat minuun syvältä. Ihana, kun minulla on sinut! ❤